Jalanjälkilaskentamenetelmät

Jalanjälkilaskentamenetelmät, tunnetaan myös nimellä footprinting methods, viittaavat erilaisiin menetelmiin, joilla arvioidaan ja kvantifioidaan organisaation, tuotteen, palvelun tai yksilön ympäristövaikutuksia. Nämä menetelmät pyrkivät mittaamaan tietyn toiminnan tai yksikön aiheuttamaa kuormitusta luonnonympäristölle eri aikajänteillä ja eri näkökulmista. Tärkeimpiä jalanjälkilaskentamenetelmiä ovat hiilijalanjäljen laskenta, vesijalanjäljen laskenta ja ekologisen jalanjäljen laskenta.

Hiilijalanjälki keskittyy kasvihuonekaasupäästöjen mittaamiseen, jotka edistävät ilmastonmuutosta. Se ilmaistaan yleensä hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e). Vesijalanjälki puolestaan mittaa suoraan ja epäsuorasti käytetyn makean veden määrää, ja se jaetaan usein vihreään, siniseen ja harmaaseen veteen. Ekologinen jalanjälki on laajempi mittari, joka vertaa ihmisen kulutuksen vaatimaa maa- ja vesialaa biologisesti tuottavaan pinta-alaan.

Menetelmien taustalla on usein elinkaariarviointi (LCA), joka tarkastelee tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksia sen koko elinkaaren ajalta aina raaka-aineiden hankinnasta käyttöön ja hävittämiseen. Jalanjälkilaskentamenetelmät auttavat tunnistamaan ympäristövaikutusten merkittävimmät lähteet ja tarjoavat pohjaa ympäristösuorituskyvyn parantamiseen ja kestävien päätösten tekemiseen. Niitä käytetään niin yrityksissä, julkisella sektorilla kuin tutkimuksessakin.