Jakautumien

Jakautuminen viittaa solujen jakautumiseen eli solujen lisääntymiseen. Se mahdollistaa kasvun, kudosten korjauksen ja lisääntymisen monissa eliöissä. Jakautumisen muotoja ovat tumallinen jakautuminen, kuten mitoosi ja meioosi, sekä tumattomat muodot kuten bakteerien binary fission. Eri mekanismit ja säännöt varmistavat, että perimä säilyy tai muuttuu tarkoituksenmukaisesti.

Mitoosi on tumallinen jakautuminen, jossa tuman kromosomisto kaksoisjakautuu ja solu jakaa sytoplasman. Mitoosi on tyypillistä eukaryooteille ja johtaa kahden identtisen diploidin tytärsolun muodostumiseen. Jakautuminen etenee profaasista, prometafaasista, metafaasista, anafaasista telofoosiin, jonka jälkeen sytokineesi jakaa solun kahteen.

Meioosi on sukusolujen muodostumisen takia tapahtuva kaksivaiheinen tumallinen jakautuminen, jossa kromosomiluku puolittuu. Meioosi I ja II ovat kaksi peräkkäistä jakautumista, joissa homologi parittuvat ja tapahtuu crossing over, mikä lisää geneettistä monimuotoisuutta. Tuloksena on neljä haploidia solua, jotka voivat liittyä sevosten muodostumiseen.

Binary fission on prokaryoottien, kuten bakteerien, jakautumismekanismi: kromosomi replikoituu, solulevy kasvaa ja erittyy septum, jolloin syntyy kaksi identtistä solua. Joissakin sienen ja kasvien yksiköissä esiintyy lisäksi buddingiä tai fragmentaatiota, jotka voivat tuottaa uusia soluja tai osia vanhemmasta yksilöstä.

Jakautumista säätelevät solusyklin kontrollijärjestelmät, joiden johtohenkilöitä ovat sykliinit ja sykliin-riippuvat kinasiinit (CDK). Tarkistuspisteet G1/S, G2/M sekä jakautumisen sukkulapiste varmistavat, että DNA on ehjä ja kromosomit ovat oikein asettuneet ennen seuraavaa vaihetta.