JAKinhibiittorit

JAKinhibiittorit ovat pienimolekyylisiä lääkeaineita, jotka estävät janus kinase -reittejä (JAK-STAT) signaalin siirtymisessä solujen sisällä. JAK-tyyppeihin kuuluu JAK1, JAK2, JAK3 ja TYK2, ja ne välittävät monien sytokiinien ja kasvutekijöiden vaikutuksia. Inhibiittorit voivat olla valikoivia yhden tai useamman JAK-tyypin suhteen, ja markkinoilla on sekä yhdistetyllä että yksittäisellä JAK-tyypillä toimivia vaihtoehtoja. Joidenkin lääkkeiden toiminnassa painotus on enemmän JAK1- tai JAK2-selektiivisessä estossa, toiset ovat laajemman JAK-spektrin inhibiittoreita tai erityisesti TYK2:aa estäviä.

Käyttökohteet liittyvät pääosin autoimmuunisairauksiin ja tulehduksellisiin sairauksiin sekä joihinkin hematologisiin tiloihin. Niitä on käytetty rheumatoid artritiin, psoriaattiseen artriin ja muiden nivel- ja ihosairauksien hoitoon, sekä tulehduksellisten suolistosairauksien kuten ulceratiivisen koliitin ja Crohnin taudin hoitoon. Lisäksi joihinkin verisairauksiin, kuten myelofibroosiin ja polycythemia vera, on olemassa hyväksyttyjä käyttötarkoituksia.

Esimerkkejä lääkkeistä ovat tofacitinib (Xeljanz), baricitinib (Olumiant), upadacitinib (Rinvoq) ja filgotinib (Jyseleca), jotka ovat pääasiassa JAK1-/JAK2-/JAK3-/TYK2-inhibiitoreita tai niiden yhdistelmiä. Deucravacitinib (Sotyktu) on TYK2:n allosteriallinen inhibiittori, joka ei estä JAK-ATP-kohdassa.

Turvallisuus: JAK-inhibiittorit voivat lisätä infektioiden riskiä, aiheuttaa verisäätöjen ja maksaverenarvojen muutoksia sekä kohottaa lipiditasoja. Vakavien haittojen, kuten verenhyytymishäiriöiden tai sydän- ja verisuonitapahtumien riskien, on tärkeä ottaa huomioon. Ennen hoitoa suoritetaan tarvittavat seulonnat (esim. tuberkuloosin ja hepatiittien tilan arviointi), ja hoitoa seurataan säännöllisesti veriarvojen sekä kliinisen tilan osalta. Lääkityksen yhteisvaikutukset ja potilaan taustatekijät ovat osa hoitosuunnittelua.