Jännitevahvistintyypit

Jännitevahvistintyypit kuvaavat erilaisia tapoja toteuttaa vahvistus piireissä, joissa tulosignaali on jännite ja myös lähtösignaali on jännite. Vahvistus tarkoittaa yleensä lähtösignaalin amplitudin suurentamista verrattuna tulosignaaliin. Yleisimpiä jännitevahvistintyyppejä ovat operaatiovahvistimet, transistoria perustuvat vahvistimet ja diskreettiä komponentteja käyttävät vahvistimet.

Operaatiovahvistimet, lyhyesti op-ampit, ovat integroituneita piirejä, jotka tarjoavat korkean jännitevahvistuksen. Niitä voidaan konfiguroida monenlaisiin sovelluksiin, kuten ei-invertoiviin ja invertoiviin vahvistimiin, puskurivahvistimiin ja differentiaalivahvistimiin. Op-ampit ovat erittäin joustavia ja niitä käytetään laajasti analogisissa piireissä.

Transistoripohjaiset vahvistimet hyödyntävät transistoreiden, kuten bipolaaritransistorien (BJT) tai MOSFET-transistorien, ominaisuuksia signaalin vahvistamiseksi. Yksinkertaisimmillaan ne voivat olla yksi- tai monivaiheisia vahvistimia, joissa signaali vahvistuu peräkkäisissä vaiheissa. Näitä ovat muun muassa yhteisemitteri-, yhteiskollektori- ja yhteislähtevahvistimet.

Diskreettiä komponentteja käyttävät vahvistimet rakennetaan yksittäisistä elektronisista komponenteista, kuten vastuksista, kondensaattoreista ja puolijohdelaiteista. Ne voivat olla yksinkertaisia tai erittäin monimutkaisia riippuen vaaditusta suorituskyvystä ja ominaisuuksista. Tällaisia piirejä käytetään usein silloin, kun integroitujen piirien ominaisuudet eivät riitä tai kun halutaan hienosäätää vahvistimen toimintaa.

Valinta eri jännitevahvistintyyppien välillä riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten tarvittavasta vahvistuksesta, kaistanleveydestä, kohinatason, virrankulutuksen ja kustannusten suhteen.