Itäkatolinen

Itäkatolinen on suomenkielinen termistä, jolla viitataan katolisen kirkon ryhmiin, jotka noudattavat itäisiä liturgisia rituaaleja ja perinteitä mutta ovat täydessä yhteydessä Paaviin Roomassa. Itäkatolisia kirkkoja on 23 sui iuris -kirkkoa, joilla on omat hallintonsa ja liturginen perinnejäämistö. Ne voivat olla patriarkaatteja, suuria arkkipiiskuntia tai metropoleja, ja ne ovat osa Katolista kirkkoa kokonaisuutena.

Rituaalit ja kielet: Itäkatoliset käytännöt kattavat bysanttilaisen, alexandrijalaisen, syrialaisen, armenialaisen ja koptilaisen perinteen alueet. Liturgiat toimitetaan paikallisilla kielillä, kuten ukrainian, arabian, aramean tai armenian kielillä sekä muilla alueellisilla kielillä.

Järjestö ja kanonit: Jokainen itäkatolinen kirkko on sui iuris ja johtaa sitä patriarkka, suuriarkkipiispa tai metropoli. Ne ovat täydessä yhteydessä Roomaan ja noudattavat Katolisen itäuskontojen lakikokoelmaa (Code of Canons of the Eastern Churches, CCEO).

Historia ja maantiede: Itäkatoliset yhteisöt syntyivät sekä varhaisista kristillisen yhteyden muodoista että myöhemmistä unionista Rooman kanssa, kuten Brestin uni vuonna 1596 ja Uzhhorodin uni vuonna 1646. Nykyisin itäkatolisia yhteisöjä on maailmanlaajuisesti, erityisesti Euroopassa, Lähi-idässä ja Intiassa.

Esimerkkejä itäkatolisista kirkoista: Ukrainan kreikkalais-katolinen kirkko, Melkite-kreikkalainen katolinen kirkko, Maronite Church, Armenian Catholic Church, Syriac Catholic Church, Chaldean Catholic Church, Coptic Catholic Church ja Etiopian katolinen kirkko.