patriarkaatteja

Patriarkaatteja ovat kirkollisia hallintoalueita, joita johtaa patriarkka. Käsite esiintyy erityisesti itäisen kristillisyyden kirkkokuntien sekä katolisen kirkon itäisissä perinteissä. Patriarkka on korkeimman piispan asema, ja patriarkaatin istuin sijaitsee yleensä sen pääkaupungissa tai historiallisessa keskuksessa. Patriarkaatteja voidaan pitää sekä autocephalous- että autonomisina jäseniä, joissa kirkollinen valta on jaettu alueellisesti ja liturgisesti.

Etymologia: Nimi tulee kreikankielisestä patriarkhēs, jossa yhdistyvät sanat pater (isä) ja archē (hallita). Monikossa sanaa käytetään muodossa patriarkaatteja.

Rakenne ja tehtävät: Patriaarkaatin johtajana on patriarkka, jonka valta ja velvollisuudet vaihtelevat kirkkokunnan mukaan. Usein patriarkka johtaa sekä jumalanpalveluksellista elämää että kirkkohallinnon toimielimiä, kuten synodia. Joillakin alueilla patriarkaat on itsenäinen tai autonominen kirkko, toisinaan se on osa suuremman kirkkokunnan rakennetta.

Historia ja esimerkit: Varhaiskirkossa tunnettiin viisi suurta patriarkaatia, jotka ovat usein mainittu Pentarkhina: Rooma, Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem. Tämä järjestelmä on muokkautunut ajan myötä; nykyisin suurimpia ja tunnetuimpia patriarkaatteja ovat esimerkiksi Ecumenical Patriarchate of Constantinople, Patriarchate of Moscow sekä patriarkaatit Alexandria, Antioch ja Jerusalem. Maanuskissa on lisäksi kansallisia patriarkaatteja Romanian, Bulgarian ja Georgian ortodoksisissa kirkkoissa.

Nykytilanne: Patriarkaatteja käytetään kuvaamaan sekä hengellisiä keskuksia että hallinnollisia yksiköitä Itäisessä ja Oriental Orthodox -kirkoissa sekä joissakin katolisissa itäisissä yhteisöissä. Niiden status ja valta voivat vaihdella alueittain sekä kirkkokunnan mukaan, ja ne vaikuttavat myös kirkon ekumeenisiin suhteisiin.