Itsesäätöjärjestelmä

Itsesäätöjärjestelmä on järjestelmä, jonka tarkoituksena on ylläpitää tai sopeuttaa toimintaa muuttuvissa olosuhteissa. Se käyttää palautetta saadakseen tietoa nykytilasta ja soveltaakseen korjaavia toimia kohti haluttua tilaa. Keskeisiä osia ovat sensorit, jotka mittaavat tilaa; säätöyksikkö, joka vertaa mitattua tilaa tavoitetilaan ja päättää toimenpiteet; sekä aktuaattorit, jotka toteuttavat muutokset järjestelmän tilaan. Setpoint eli tavoitetila määrittelee, mitä tilaa pyritään pitämään tai saavuttamaan.

Biologiassa itsesäätöön liittyy homeostaasi: kehon lämpötila, glukoosin ja veden tasapaino sekä verenpaine ja elektrolyyttitasot pyritään pitämään vakaana. Autonominen hermosto ja endokriininen järjestelmä osallistuvat näihin prosesseihin.

Psykologinen itsesäätö tarkoittaa yksilön kykyä hallita ajatuksia, tunteita ja toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Siihen kuuluu suunnittelua, impulssien hillintää, tavoitteiden asettamista ja strategioiden käyttöönottoa. Hyvinvointi, oppiminen ja pitkäjänteinen menestys ovat yhteydessä vahvaan itsesäätöön.

Teknisessä ja teknologisessa kontekstissa itsesäätöjärjestelmä voi olla automaatio- tai prosessinhojausjärjestelmä, jossa kerättyä dataa tulkitaan ja käytetään toimenpiteiden säätämiseen. Yleisiä esimerkkejä ovat lämpötilan tai paineen säätö, robotiikan ohjaukset sekä ohjelmalliset säädöt, kuten PID-säätö.

Itsesäätöjärjestelmät periaatteineen ovat keskeisiä sekä luonnossa että keinotekoisissa systeemeissä, koska ne mahdollistavat vakauden, sopeutumisen ja ennakoivan toiminnan.