Itsenäistymisen

Itsenäistymisen käsite viittaa yhteisön, valtion tai kansakunnan tilanteeseen, jossa se vapautuu ulkoisesta vallasta ja saa täyden suvereniteetin omiin asioihinsa. Itsenäistymisprosessi voi sisältää julistuksen itsenäisyydestä, hallinnon rakentamisen omavaraiseksi sekä kansainvälisen tunnustuksen. Nämä vaiheet eivät aina seuraa samaa järjestystä, ja prosessi voi edetä rauhanomaisesti tai konfliktein.

Sana itsenäistymisestä muodostuu adjektiivista itsenäinen ja nominaalisaatiosta -minen. Genetiivin muoto Itsenäistymisen esiintyy usein lauseissa, joissa viitataan prosessin ominaispiirteisiin tai siihen kohdistuviin vaikutuksiin.

Kansainvälisessä oikeudessa ja poliittisessa ajattelussa itsenäistymisellä viitataan oikeuteen tai liikkeisiin, joilla ihmiset tai yhteisöt voivat määrittää oman poliittisen asemaansa. Kielletystä vallankäytöstä vapautuminen sekä suvereniteetin saavuttaminen ovat keskeisiä elementtejä. Itsemääräämisoikeus ja kansainvälinen tunnustus ovat yleisesti tunnistettuja, vaikka tunnustuksen aika ja muoto voivat vaihdella.

Historiaansa katsottaessa itsenäistymisellä on ollut monia ilmentymiä: Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi vuonna 1776, Suomi itsenäistyi vuonna 1917, Intia saavutti itsenäisyyden vuonna 1947 ja Irlanti vuonna 1922. 20. vuosisadalla dekolonisaatio ja itsemääräämisoikeuden laajentuminen muuttivat monien alueiden poliittista karttaa. Nykykontekstissa itsenäistymisestä puhutaan usein rauhanomaisen siirtymän, kansanäänestysten ja kansainvälisen tunnustuksen kautta, sekä mahdollisten sisäisten tai ulkoisten konfliktien välttämisestä.