Itsearvioinnit

Itsearvioinnit ovat järjestelmällisiä prosesseja, joissa yksilö arvioi omaa suoritustaan, oppimistaan tai työnsä laatua suhteessa ennalta määriteltyihin kriteereihin tai tavoitteisiin. Ne voivat tapahtua yksilöllisesti tai osana laajempaa arviointi- tai laadunvarmistusprosessia.

Niitä käytetään monissa konteksteissa, kuten koulutuksessa, työelämässä, tutkimus- ja kehitysprojekteissa sekä laatujärjestelmien osana. Tavanomaisia keinoja ovat portfoliot, itsearviointikyselyt, rubriikit, tarkastuslistat ja kirjallinen reflektointi.

Hyödyt sisältävät paremman oppimisen hallinnan, metakognitiivisen osaamisen kehittämisen sekä tavoitteiden ja kehityssuunnitelmien selkiytymisen. Haasteita ovat havaittu bias, ristiriitaiset tulkinnat kriteereistä sekä tarve koulutukselle ja resursseille luotettavan itsearvioinnin tuottamiseksi.

Tehokkaat itsearvioinnit edellyttävät selkeitä kriteerejä ja rubrikeita, ohjausta reflektoinnin harjoitteluun, mahdollisuutta muokata tavoitteita arvioinnin perusteella sekä useimmiten ulkoisen arvioinnin kanssa tehtyä triangulaatiota. Ne voivat tukea oppimista, suorituskyvyn kehittämistä ja laadunvarmistusta, kun ne integroidaan suunnitelmallisesti.