Isotooppimerkinnöistä

Isotooppimerkinnöistä käytetään merkintään, jossa atomiin liitetään sen isotooppi tunnistamista varten. Isotoopit ovat atomeja, joilla on sama määrä protoneja mutta eri määrä neutroneja ytimessä. Esimerkiksi hiili-12 ja hiili-14 ovat hiilen isotooppeja. Isotooppimerkintöjä käytetään monilla tieteenaloilla, kuten biologiassa, kemiassa ja lääketieteessä.

Yleisin tapa merkitä isotooppi on lisätä sen massaluku atomin symbolin yläindeksiin. Massaluku on protonien ja neutronien kokonaismäärä ytimessä. Esimerkiksi hiili-14 merkitään 14C. Joskus isotooppi voidaan merkitä myös erillisellä numerolla atomisymbolin jälkeen, esimerkiksi C-14. Epästabiileja isotooppeja kutsutaan radioisotoopeiksi. Radioisotoopit hajoavat ajan myötä lähettäen säteilyä. Hajoamisnopeus on vakio kullekin radioisotoopille ja sitä kutsutaan puoliintumisajaksi. Tätä ominaisuutta hyödynnetään esimerkiksi radiohiiliajoituksessa arkeologisissa löydöissä.

Isotooppimerkintöjä käytetään seuraamaan aineiden kulkeutumista ja muutoksia biologisissa järjestelmissä. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi lääkeaineiden imeytymisen ja jakautumisen tutkimiseen tai aineenvaihduntareittien selvittämiseen. Lääketieteessä radioisotooppeja käytetään diagnostiikassa, kuten kuvantamistekniikoissa (PET, SPECT), ja hoidossa, kuten sädehoidossa. Biokemiallisissa tutkimuksissa merkittyjä molekyylejä käytetään jäljittämään aineenvaihdunnan kulkua solutasolla.