Isokontuurien

Isokontuurien käsite viittaa kartografiassa ja analyysissä käytettyihin käyriin, jotka kuvaavat tasomaisen kentän arvoja. Ne ovat tasokäyriä: pisteiden (x,y) arvo f(x,y) on sama c, jolloin muodostuu käyrä, jonka kaikki pisteet palvelevat samaa arvoa. Eri arvojen c tuottavat eri isokontuurit, ja ne voivat olla suljettuja ympyröitä tai monimutkaisempia kaaria.

Isokontuurit eivät yleensä leikkaa toisiaan; ne voivat tavata vain kriittisissä pisteissä. Kontuurien tiheys kertoo, kuinka nopeasti kentän arvo muuttuu: tiheät kontuuririvit tarkoittavat jyrkkää viettettä, laajat erottelut taas miedompaa kasvua.

Käytännössä isokontuurit näkyvät karttoina, joissa havainnollistetaan esimerkiksi maaston korkeutta tai lämpötilaa. Kontuurierotus, eli kuinka tiheästi isokontuurit piirretään, vaikuttaa kartan selkeyteen ja siihen, kuinka pieniä muutoksia voidaan havaita.

Isokontuurien vetäminen digitaalisista aineistoista tapahtuu rasterista vektorisointiin, esimerkiksi marching squares -menetelmällä. Lopputulsuna syntyy käyräverkko, jota voidaan suodattaa tai yhdistellä karttaan. Kontuurien tarkkuutta ja tulkintaa säätelee kontuurieron valinta sekä lähtöaineiston resoluutio.

Isokontuurit auttavat ymmärtämään ja vertailemaan fyysisiä ilmiöitä: topografia, meteorologia, hydrologia ja geologia hyödyntävät niitä kuvaamaan alueen eroja sekä suunnittelemaan maankäyttöä ja riskienhallintaa.