Isokontuurit
Isokontuurit ovat kartalla käytettäviä viivoja, jotka yhdistävät pisteet, joilla tutkittavan suureen arvo on sama. Ne ovat yleisiä topografiassa, meteorologiassa ja geoinformaatiossa, ja ne auttavat hahmottamaan alueellisia vaihteluita.
Määritelmä: Jos f(x,y) on kaksiulotteinen skalaariarvo, isokontuurit muodostuvat kaikista pisteistä, joilla f(x,y) = c, missä c on
Käyttökohteet: Topografiset kartat (korkeuskontuurit), ilmasto- ja merialueiden kartoitus, ympäristöanalyysit ja GIS-visualisaatio.
Laskenta ja tyypit: Datan rasteroinnista johdetut isokontuurit toimitetaan usein marching squares -menetelmällä. Arvoja voidaan interpoloida lisätarkkuuden
Ominaisuudet: Kontuuriväli määrittää viivojen tiheyden. Viivat voivat olla katkeamattomia tai katkeilevia riippuen aineiston laadusta ja rajauksista.
Esimerkkejä: 200 m korkeus -isokontuuri DEM:issä; 5 °C isokontuuri lämpökartalla.
Rajoitukset: Datan resoluutio ja epävarmuus vaikuttavat lopulliseen tulkintaan; kapeat tai monimutkaiset alueet voivat vaatia lisäselityksiä.
Tämä on isokontuurien peruskäsitteellinen kuvaus. Katso myös: isopletti, isobaarit, isothermit, kontuuriviiva, GIS, marching squares.