Investointimenot

Investointimenot ovat kustannuksia, jotka liittyvät pitkävaikutteisten varojen hankintaan, rakentamiseen tai parantamiseen siten, että niiden odotetaan tuottavan tulevia taloudellisia hyötyjä. Niihin kuuluu sekä aineelliset (tavarat, rakennukset, koneet, kalusto) että aineettomat hyödykkeet (ohjelmistot, patentit, tekijänoikeudet) sekä projektikohtaiset kulut, jotka ovat välttämättömiä käyttöönotolle. Investointimenot erotetaan operatiivisista käyttökuluista, jotka kirjataan tuloslaskelmaan kuluksi kyseisen kauden aikana.

Käytännössä investointimenot aktivoidaan taseeseen ja kirjataan käyttöomaisuudeksi tai aineettomaksi hyödykkeeksi, kun ne täyttävät tuloa tuottavan hyödyntämisen kriteerit: tulevat taloudelliset hyödyt ovat todennäköisiä, kustannukset voidaan luotettavasti mitata ja yritys hallitsee varoja. Aktivoituja kustannuksia käsitellään poistoina tai amortisaationa niiden arvioidun taloudellisen käyttöiän aikana. Joidenkin kustannusten, kuten kunnossapito- tai korjauskulujen, ei katsota investointimennoiksi ja ne kirjataan suoraan kuluksi.

Rahoituksellisesti investointimenot vaikuttavat sekä taseeseen että rahavaroihin: niiden osto ja kehitys näkyvät investointien rahavirroissa, samalla kun poistoilla tai amortisaatioilla vähennetään verotettavaa tulosta ajan myötä. Verotuksessa investointimenot voivat olla oikeutettuja käyttöomaisuuden poistojen kautta saataville verovähennyksille; säännökset vaihtelevat maittain ja laskentastandardien mukaan. Investointimenojen hallinta kuuluu olennaisena osana yrityksen investointipäätöksiin ja kauppapääomabudjetointiin.