Insuliiniherkkyyteen

Insuliiniherkkyyteen viittaa elimistön kyky reagoida insuliiniin ja ohjata glukoosia tehokkaasti soluihin. Kun insuliini toimii hyvin, pienemmätkin insuliiniannokset riittävät ylläpitämään normaalin veren glukoosipitoisuuden. Vähäinen herkkyys, eli insuliiniresistenssi, tarkoittaa heikentynyttä reaktiota insuliiniin, mikä voi lisätä veren glukoosipitoisuutta erityisesti aterian jälkeen ja pitkällä aikavälillä lisätä tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Mittaus ja määrittely: Kultainen standardi on euglykeeminen hyperinsulinemia clamp -tutkimus. Käytännössä insuliiniherkkyyttä arvioidaan kuitenkin usein HOMA-IR- tai Matsuda-indeksin avulla paasto- ja glukoosikokeiden perusteella.

Tekijät: Insuliiniherkkyyteen vaikuttavat perinnölliset tekijät, liikunnan määrä, paino ja keskivartalolihavuus, ruokavalio sekä uni. Ikä ja sukupuoli voivat vaikuttaa herkkyyteen eri tavoin.

Kliininen merkitys ja vaikutukset: Matala insuliiniherkkyys liittyy metaboliseen oireyhtymään, prediabetekseen, tyypin 2 diabetekseen sekä PCOSiin, ja se nostaa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Hoito ja ennaltaehkäisy keskittyvät ensisijaisesti elämäntapamuutoksiin.

Parantaminen ja hallinta: Säännöllinen liikunta (sekä kestävyys- että voimaharjoittelu), painonpudotus ja kuitupitoinen ruokavalio voivat parantaa insuliiniherkkyyttä. Uni ja stressin hallinta tukevat vaikutusta. Lääkityksenä metformiini on yleisesti käytetty, ja joillakin potilailla voidaan tarvita muita insuliiniherkkyyttä parantavia lääkkeitä.