Innovaatioverkostot

Innovaatioverkostot ovat toimijoiden välinen yhteistyö, jonka tavoitteena on edistää innovaatiotoimintaa sekä tiedon ja osaamisen vaihtoa. Ne muodostuvat usein yrityksistä, korkeakouluista, tutkimuslaitoksista, julkisesta sektorista ja muista toimijoista, ja ne korostavat yhteisiä tutkimus-, kehitys- ja pilotointiprojekteja sekä kaupallistamista. Ne voivat olla alueellisia tai sektoreittain erikoistuneita ekosysteemejä.

Toimintamuodot vaihtelevat epävirallisista verkostoista laajempiin konsortioihin. Keskeisiä toimijoita ovat pk- ja suuryritykset, yliopistot, tutkimuslaitokset sekä julkiset rahoittajat ja klusterit. Yhteistyön muodot ovat yhteistutkimus ja -kehitys, demonstraatiot, piloteeraus sekä avoin innovaatio ja yhteiskehittäminen. Tukitoimia voivat olla yhteiset tilat, dataverkostot sekä IP-hallinnan käytännöt.

Vaikutukset voivat sisältää nopeamman markkinoille pääsyn, pääsyn osaamiseen ja resursseihin sekä alueellisen kilpailukyvyn paranemisen. Ne voivat myös jakaa riskejä, lisätä osaamisen liikkuvuutta ja tukea uusien yritysten syntyä. Haasteita ovat koordinoinnin kustannukset, intellektuaalisen omaisuuden hallinta sekä erilaisten toimintatapojen yhteensovittaminen ja rahoituksen jatkuvuus.

Rahoitus ja hallinto koostuvat usein julkisen sektorin ohjelmista, alueellisista kehityshankkeista sekä EU-ohjelmista kuten Horisontti Eurooppa. Intermediaatit, kuten teknologiayhtiöt, klusterit ja elinkeinotoimet, voivat toimia koordinoijina ja tiedon välittäjinä. Innovaatioverkostojen vaikuttavuutta mitataan useimmiten yhteistyön määrällä, jaetuilla tuotteilla tai patenteilla sekä piloteiden ja projektien käynnistysmäärällä.

---