Informaatiotieteen

Informaatiotiede on tieteenala, joka tutkii informaation ilmiöitä—sen syntyä, tallennusta, löytämistä ja käyttöä yhteiskunnassa. Se yhdistää kirjastotieteen, tiedonhallinnan sekä tietotekniikan, kognitiivisen ja sosiaalitieteellisen lähestymistavan ja tarkastelee sekä informaation rakenteita että sen käytön ilmiöitä.

Tutkimuksen keskeisiä osa-alueita ovat informaatiohaut ja käytettävyys, tiedon organisointi ja metadatamallit, digitaalinen kirjasto sekä tiedonhallinta. Muita keskeisiä suuntauksia ovat ihmisen ja tietotekniikan vuorovaikutus, käyttöliittymät informaation kontekstissa sekä informaation etiikka ja sääntely. Menetelmät vaihtelevat kvantitatiivisista ja kvalitatiivisista tutkimuksista suunnittelupainotteisiin sekä empiirisiin kokeellisiin lähestymistapoihin.

Informaatiotiede on monitieteinen ala, joka kehittyi 1900-luvulla kirjastotieteen ja varhaisen tietotekniikan perinteiden pohjalta. Siihen ovat vaikuttaneet informaatio­teorian sekä bibliometrian tutkimus sekä digitaalisten palveluiden laajentuminen.

Suomessa informaatiotieteen tutkimus ja koulutus ovat voimissaan useissa yliopistoissa. Esimerkkejä ovat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Tampereen yliopisto sekä Jyväskylän yliopisto. Alan ammattilaiset toimivat muun muassa tiedonhallinnan, digitaalisten palveluiden, kirjaston ja arkistotoimen sekä teollisuuden ja julkisen hallinnon tietopalveluissa.