metadatamallit

Metadatamalli kuvaa miten metatiedot esitetään ja jäsennetään tietojärjestelmässä tai datakokonaisuudessa. Se määrittää, mitkä tiedot ovat tallennettavissa, millaisia arvoja kentille saa antaa, miten kentät liittyvät toisiinsa ja miten eri tiedot voidaan yhdistää. Metadatamallit ovat keskeisiä, kun resursseja halutaan löytää, ymmärtää ja käyttää uudelleen sekä varmistaa tiedonvaihto eri järjestelmien välillä. Ne voivat kattaa deskriptivisen metadataan, rakenteellisen metadataan ja hallinnollisen sekä provenance-tiedon.

Yleisiä käsitteitä metadatamallissa ovat skeema eli nimi- ja kenttävalikoima sekä siihen liittyvät semantiikat, datatyypit, koodilistat (hallitut sanastot) ja viittaukset toisiin resursseihin. Hyödyntämällä kontrolloituja sanastoja ja ontologioita parannetaan yhteentoimivuutta sekä tiedon uudelleenkäyttöä. Metadatamalleja käytetään erilaisissa ympäristöissä, kuten kirjastoissa ja arkistoissa, aineistotietokannoissa, tieteellisessä datassa sekä paikkatietojärjestelmissä. Yleisimmät standardit kuten Dublin Core, MODS, METS ja PREMIS tarjoavat valmiita rakenteita sekä ohjeita kuvaamaan kuvailua, rakenteita ja säilytystä. Lisäksi erikoistuneet mallit voivat vastata ISO-standardien vaatimuksiin, kuten ISO 19115 geodatassa.

Metadatamallin kehittäminen etenee usein useassa vaiheessa: vaatimusten määrittelystä konseptuaaliseen ja loogiseen malliin sekä fyysiseen toteutukseen. Tärkeää on myös hallinto ja laadunvarmistus: versionointi, tarkoituksenmukaiset käytännöt sanastoihin sekä oikeudet ja provenance-tiedot. Hyvin suunniteltu metadatamalli tukee resurssien löytämistä, käytettävyyttä, säilyttämistä ja tiedon integrointia eri järjestelmien välillä.