Inerttiolosuhteita

Inerttiolosuhteita tarkoitetaan ympäristöjä, joissa ilman hapen ja kosteuden pitoisuudet on minimoitu tai poistettu siten, että hapettumis- ja hydrolyysireaktiot sekä muut vilkastuneet reaktiot voidaan välttää. Tällaiset olosuhteet ovat keskeisiä kemian, metallurgian ja elektroniikkateollisuuden aloilla, erityisesti kun käsitellään herkästi reagoivia yhdisteitä tai metalleja.

Olosuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen käytetään useita keinoja. Yleisimpiä ovat inertin kaasun, kuten typen, argonin tai helium, täyttö tai siirtovarastot sekä tiiviit, käsinehuoneet eli gloveboxit. Laboratorioissa voidaan myös käyttää Schlenk-linjaa ja alipaine- sekä jäähdytystekniikoita, sekä nesteiden ja yhdisteiden kuivaukseen ja hapenpoistoon soveltuvia kierteitä, vacuum-purgausta ja star-puhdistusta. Hapenkulun ja kosteuden monitorointi on yleistä: useimmat järjestelmät tavoittelevat O2-pitoisuuksia mittauksen mukaan pieniksi muutamista ppm:sta ja vesihöyryn pitoisuuksia alhaisiksi.

Sovellukset kattavat herkän organometallisen kemian, katalyyttien valmistuksen ja käsittelyn, metalliseos- ja puolijohteiden materiaalien prosessoinnin sekä tavaroiden pakkaamisen ja varastoinnin, joissa hapettuminen tai kosteus voi heikentää laatua tai turvallisuutta. Inerttiolosuhteet mahdollistavat reaktiot, joita normaalissa ilman hapekkaassa ympäristössä ei voisi suorittaa.

Rajoitteet ja turvallisuus: inerttiolosuhteet ovat teknisesti vaativia ja kustannuksiltaan korkeat ylläpitää. Vuototapaukset voivat johtaa ilman tilapäiseen infantiliseen tai asfyksiariskin kasvuun, mikä vaatii säännöllistä vuotojen testausta, laitteiden huoltoa sekä asianmukaisia turvallisuus- ja hätätoimenpiteitä.