Indeksisidonnaiset

Indeksisidonnaiset ovat taloudellisia mekanismeja, joissa rahallinen arvo tai maksettava summa sidotaan johonkin indeksiin. Tällaiset sopimukset, instrumentit tai menoerät muuttuvat indeksin liikkeiden mukaan, jotta ostovoima tai oikea-arvo säilyisivät.

Indeksin valinta ja laskutapa määrittävät, miten ja milloin muutokset tapahtuvat. Yleisiä indeksivalintoja ovat kuluttajahintaindeksi (CPI), palkka- tai tuotantotekijöiden indeksit sekä markkinaindeksit. Määräytymisen voi tehdä säännöllisesti (esim. vuosittain) tai useammin, ja laskussa käytetään yleensä sopimuksessa määriteltyä pohja- ja viitearvoa. Smoothing- tai ylä-/alennusnapit sekä katto- ja lattiarajat voivat rajoittaa suuria kuukausi-sijoituksia.

Keskeisiä sovellusalueita ovat eläkkeet ja muut tulonsiirrot, joiden indeksisidonnaisuus pyrkii säilyttämään ostovoiman. Myös palkkojen sopeutuminen elinkustannuksiin, vakuutusten vakuutusmaksujen tai korvausten indeksiin sidonta sekä julkisen tai yksityisen rahoituksen inflaatio- tai tuottoindeksointi ovat yleisiä käyttötapauksia. Inflaatioindeksiointi on erityisen tunnettu inflaatioon liittyvien riskien hallinnassa.

Plussat ja haitat. Indeksisidonnaisuus suojaa ostovoimaa sekä realisen arvon säilymistä epävarmuuden keskellä. Toisaalta se voi lisätä kustannuksia, monimutkaisuutta ja taloudellista hajontaa, erityisesti jos indeksin kehitys poikkeaa muutoksen tavoitteesta tai jos indeksin määrittely on epäselvä tai vaihtuva.

Näiden lisäksi termiä käytetään usein yhteydessä inflaatioturvaan, indeksilainoihin, sekä kustannusten tai palkkioiden sopeutamiseen talouden muutoksiin.