Immuunireaktioita

Immuunireaktioita tarkoittaa immuunijärjestelmän vasteita antigeeneihin tai muita ärsykkeitä vastaan. Ne voivat olla suojelullisia, kuten taudinaiheuttajien torjuminen, tai aiheuttaa kudosvaurioita ja kroonista tulehdusta. Reaktiot syntyvät sekä perinnöllisten että ympäristötekijöiden vaikutuksesta ja voivat ilmetä nopeasti tai kehittyä ajan myötä.

Yleinen luokitus perustuu Gell-Coombs’n neljään tyyppiin. Tyyppi I on välitön allerginen reaktio, IgE-välitteinen, jossa mastsolut ja eosinofiilit vapauttavat histamiinia ja muita välittäjäaineita. Oireita voivat olla nuha, kutina, ihottuma ja astmakohtaukset; vakavammissa tapauksissa anafylaksia. Tyyppi II on soluvälitteinen cytotoksinen reaktio, jossa vasta-aineet IgG tai IgM kohdistuvat omille soluille tai kudoksille, aiheuttaen soluvaurioita (esim. verensiirroista johtuvat reaktiot tai autoimmuuniset tilat). Tyyppi III on immuunikompleksiperäinen reaktio, jossa antigeni-vasta-aine-komplekseja kertyy kudoksiin ja aiheuttaa tulehdusta (esim. seerumitaudin oireyhtymä ja joissakin vaskuliiteissa). Tyyppi IV on viivästynyt T-soluvälitteinen reaktio; esimerkkejä ovat kosketusihottuma ja tuberkuliininen ihoreaktio.

Alloimmuunireaktiot syntyvät, kun immuunijärjestelmä kohdistaa vastauksensa toisen yksilön antigeeneihin, esimerkiksi elinsiirroissa tai raskauden aikana sikiölle siirtyvissä antigeneissä. Näitä reaktioita ovat hylkimisreaktiot sekä graft-versus-host-ilmiö, jossa siirrettävä immuunijärjestelmä hyökkää vastaanottajan kudoksiin.

Autoimmuunireaktiot taas syntyvät, kun immuunijärjestelmä menettää omien kudostensa toleranssin ja hyökkää niihin. Esimerkkejä ovat tyypin 1 diabetes, reumaattinen niveltulehdus ja Hashimoton kilpirauhassairaus.

Merkitys ja hoito: immuunireaktioiden ymmärtäminen on keskeistä sekä diagnostiikassa että hoidossa. Rokotteet ja immunoterapia voivat muokata reaktioita, kun taas liiallisia tai haitallisia reaktioita hoidetaan tulehdusta lievittävillä tai immunosuppressiivisilla lääkkeillä sekä tarvittaessa hätätilanteissa.