Immuunikomplekseja

Immuunikomplekset ovat antigeenin ja vasta-aineen muodostamia komplekseja, jotka muodostuvat yleisesti verenkierrossa tai kudoksiin kiinnittyneinä. Ne syntyvät, kun antigeeni ja vasta-aineet sitoutuvat toisiinsa ja muodostavat lattice-tyyppisen rakenteen. Komplekssien koko ja suhde antigeenin ja vasta-aineen välillä vaikuttavat niiden käytökseen: pienet liukoiset kompleksit voivat pysyä verenkiertössä ja hajottua helposti, suuret kompleksit voivat kerääntyä kudoksiin ja aiheuttaa paikallista tai systeemistä tulehdusta, kun taas keskikokoiset kompleksit ovat erityisen alttiita deposiutiolle verisuonistoissa ja munuaisissa.

Patofyysiologia ja kliininen merkitys

Immuunikomplekseja voi muodostua normaaleja immuunivastuksia seuraten, mutta ne voivat myös aiheuttaa kudosvaurioita. Tyypin III yliherkkyysreaktiossa komplekssit aktivoivat klassista complementtitieodistusta, mikä johtaa C1q:n sitoutumiseen, C4/ C2 -rakenteiden aktivoitumiseen sekä C3:n kulutukseen. Tuloksena syntyy tulehdusvaste, inklusoivat neutrofiilien aktivaatio ja lisäpolttoaineita tuottavat anafylataksiini C3a, C5a. Tämä voi johtaa munuaisten glomerulusten, ihon verisuonten ja nivelsiteiden tyypillisiin vaurioihin.

Esimerkkejä ja diagnostiikka

Immuunikompleksien patologiset ilmenemismuodot liittyvät muun muassa serum-sicknessin, cryoglobulinemian, polyarteritisnoden ja eräiden systeemisten sidekudossairauksien sekä post-streptokokkilaisen glomerulonefriitin taustoihin. Diagnostiikkaan kuuluu verenkiertävän immuunikompleksimäärän arviointi, komplementtitasojen (mm. C3, C4) kulutuksen havaitseminen sekä kudosbiopsonoissa destru-estiin IgG/IgM- ja C3-depositioiden havaitseminen.

Hoito ja ennuste

Taudin hoito keskittyy syyn poistoihin tai hallintaan sekä tulehduksellisen vasteen hillitsemiseen. Käytettyjä keinoja ovat anti-inflammatoriset lääkkeet, kortikosteroidit ja joissakin vakavissa tapauksissa plasmasfereesi. Ennuste riippuu taustalla olevasta sairaudesta sekä kudosvaurion laajuudesta.