Immunoglobuliinit

Immunoglobuliinit, eli vasta-aineet, ovat B-lymfosyyttien ja plasmasolujen tuottamia glykoproteiineja, jotka tunnistavat ja sitoutuvat tarkasti antigeeneihin. Niiden päätehtävä on suojata kehoa taudinaiheuttajilta sekä ohjata immuunivastetta neutraloinnin, agglutinaation ja humoraalisten mekanismien kautta.

Rakenteeltaan immunoglobuliinit muodostuvat kahdesta identtisestä raskaasta ja kahdesta identtisestä kevyestä ketjusta, jotka muodostavat Y-kirjaimen muotoisen molekyylin. Raskaat ketjut määrittelevät isotyypin: IgG, IgA, IgM, IgD ja IgE. Kevyet ketjut voivat olla kappa- tai lambda-tyypillisiä. Eri isotyypeillä on erilainen jakautuminen elimistössä ja effektiiviset toiminnot: IgG on verenkierrossa yleisin isotype; IgA esiintyy pääasiassa limakalvojen eritteissä ja syljessä, usein secretory IgA:n muodossa dimereinä; IgM syntetisoidaan ensivasteessa ja on usein pentamerinen; IgD toimii naivien B-solujen solukalvon reseptorina; IgE liittyy allergisiin reaktioihin ja loisten vastustukseen.

Toiminnot koostuvat antigenin sitoutumisesta Fab-alueen kautta sekä Fc-alueen välittämistä mekanismeista, kuten opsonisaatio, neutraalius ja klassinen komplementtijärjestelmän aktivaatio (erityisesti IgM ja IgG). Immunoglobuliinien monimutkainen monimuotoisuus syntyy V(D)J-rakenteen uudelleenjärjestämisestä, isotyypin vaihtamisesta (class switch recombination) ja somatisesta hypermutaatioista, jotka parantavat affiniteettia.

Kliinisiä sovelluksia ovat immunoglobuliinien määrän mittaukset serologisesti sekä immunologiset häiriöt, kuten agammaglobulineemia ja CVID. Hoitomielessä käytetään valtimokorvaavaa immunoglobuliiniterapiaa (IVIG/SCIG) sekä monoklonalisiä vasta-aineita terapeuttisina välineinä.