Immunofluoresenssi

Immunofluoresenssi on laboratoriotekniikka, jota käytetään tunnistamaan ja paikallistamaan tiettyjä antigeenejä, kuten proteiineja tai muita molekyylejä, kudosnäytteissä tai soluviljelmissä. Tekniikka perustuu immunologisen reaktion hyödyntämiseen ja fluoresoivien väriaineiden käyttöön. Ensin näyte käsitellään siten, että se on valmis reagoimaan vasta-aineiden kanssa. Tämän jälkeen näytteeseen lisätään ensisijainen vasta-aine, joka on spesifisesti suunniteltu sitoutumaan haluttuun antigeeniin. Jos antigeeni on läsnä, ensisijainen vasta-aine sitoutuu siihen.

Seuraavaksi näytteeseen lisätään toissijainen vasta-aine, joka on konjugoitu fluoresoivaan väriaineeseen, kuten fluoresseiiniin tai rhodamiiniin. Tämä toissijainen vasta-aine sitoutuu ensisijaisen vasta-aineen Fc-osaan. Kun näytettä tarkastellaan fluoresenssimikroskoopilla, fluoresoiva väriaine emittoi valoa tietyllä aallonpituudella, paljastaen antigeenin sijainnin ja jakautumisen näytteessä. Immunofluoresenssia voidaan käyttää kahdella päätavalla: suorassa immunofluoresenssissa käytetään yhtä vasta-ainetta, joka on konjugoitu fluoresoivaan väriaineeseen, kun taas epäsuorassa immunofluoresenssissa käytetään kahta vasta-ainetta. Epäsuora menetelmä on yleensä herkempi ja mahdollistaa signaalin vahvistamisen.

Tekniikka on erittäin hyödyllinen biologiassa ja lääketieteessä. Sitä käytetään esimerkiksi autoimmuunisairauksien diagnostiikassa, infektiosairauksien tunnistamisessa, syöpätutkimuksessa ja solujen toiminnan selvittämisessä. Immunofluoresenssin avulla voidaan saada tarkkaa tietoa tiettyjen molekyylien esiintymisestä ja sijainnista soluissa ja kudoksissa, mikä auttaa ymmärtämään biologisten prosessien mekanismeja ja sairauksien patogeneesia.