Immobilisointi

Immobilisointi on hoitotoimenpide, jonka tarkoituksena on estää tai rajoittaa alueen nivelten ja luiden liikkeet vamman tai kirurgisen toimenpiteen aikana ja paranemisen edetessä. Tavoitteena on edistää kudosten paranemista hallitusti, vähentää kipua ja turvotusta sekä säilyttää rakenteellinen vakaus.

Immobilisointi voidaan toteuttaa useilla tavoilla. Yleisimmät keinot ovat kipsi tai muovikipsi, tukisiteet sekä ortoosit. Valinta riippuu vamman tyypistä, sijainnista sekä potilaan iästä ja siitä, kuinka nopeasti liikettä voidaan asteittain palauttaa.

Yleisimmät käyttöaiheet ovat murtumat, nivelsidevammat, sijoiltaan menneet nivelet sekä pehmytkudosten venähdykset ja muut vammat. Immobilisaatio kestää yleensä useita viikkoja; kesto riippuu vamman vakavuudesta ja paranemisvaiheesta, tyypillisesti noin 2–6 viikkoa murtumissa, joskus pidempään.

Mahdollisia komplikaatioita ovat ihon ongelmat, painehaavat, lihasatrofia ja niveljäykkyys sekä harvoin verenkierron tai hermojen vauriot. Säännöllinen seuranta on tärkeää, jotta immobilisaatio voidaan muuttaa tarvittaessa väljemmäksi tai lopettaa.

Kivuttoman paranemisen jälkeen aloitetaan liikkuvuus- ja voimaharjoitukset sekä fysioterapia. Tämä auttaa palauttamaan nivelten liikkuvuuden, lihasvoiman ja toimintakyvyn. Potilaiden tulee noudattaa hoitohenkilökunnan ohjeita sidos- ja haavakontrollissa ja hakeutua hoitoon, mikäli ilmenee voimakasta kipua, ihon punoitusta tai turvotusta.