Ilmavuototestit

Ilmavuototestit ovat mittausmenetelmiä, joilla selvitetään ilmanvuotoja järjestelmässä, rakennuksessa tai laitteistossa. Niiden tarkoituksena on arvioida tiiveys, parantaa energiatehokkuutta, varmistaa sisäilman laatu sekä löytää mahdolliset vuotokohdat. Tiiveyden määrittäminen on keskeistä sekä uudisrakentamisessa että saneerauksissa, ja tuloksia käytetään suunnittelun, rakennusten energiamerkkien sekä sisäilmaylihoidon perusteina.

Yleisin ilmavuototestaus rakennuksissa tapahtuu blower door -menetelmällä. Laite asennetaan oven aukkoon ja luo kontrolloidun paine-eron rakennukseen. Tavanomaiset paine-erot ovat noin 50 pascalia, ja mittauksen perusteella voidaan laskea rakennuksen ilmanvuototaso sekä ACH50-arvo, joka kuvaa tilavuuden vaihtumista ilmanpaineen vaikutuksesta tunnin aikana. Lisäksi voidaan suorittaa kanavien vuototestausta (duct leakage testing) sekä kattavia vuotokohtien etsintöjä tracer-gas- tai lämpötilaeropohjaisilla menetelmillä.

Standardeja ja ohjeita ilmavuototestaukselle on useita. Kansainvälisiä ja alueellisia ohjeita ovat muun muassa ISO 9972 sekä EN 13829, jotka määrittelevät menetelmät, mittausolosuhteet ja tulosten tulkitsemisen. Tulosten tarkka tulkinta riippuu olosuhteista kuten tuulesta, lämpötilaeroista ja rakennuksen käytöstä; useat mittaukset eri ajoissa antavat luotettavamman kuvan tiiveydestä.

Sovellukset kattavat uusien rakennusten energiatehokkuuden todentamisen, saneerausten seurannan sekä ilmanvaihdon suunnittelun tukemisen. Rajoitteita ovat mittaustarkkuus, muuttuvat olosuhteet sekä se, että tulokset heijastavat tietyn hetken tilaa. Lisätietoa tarjoaa rakennusten tiiveystestaus ja blower door -menetelmät.