Ilmavuototestejä

Ilmavuototestejä ovat mittausmenetelmiä, joilla arvioidaan ilmanvuotoja tilan, rakennuksen tai laitteen ympäristön sekä sisäilman välillä. Tavoitteena on määritellä, kuinka tiivis tai vuotava kohde on, sekä selvittää mahdolliset vuodokohtia. Ilmavuototestit ovat keskeisiä rakennusten energiatehokkuuden, ilmanlaadun ja toiminnallisen suorituskyvyn kannalta.

Yleisimmät menetelmät perustuvat paine-erojen hallintaan. Yleisin lähestymistapa on paineistusmenetelmä (fan pressurization), jossa rakennukseen asennetaan puhallin ja ylläpidetään määriteltyä ilmanpaine-erotusta sisä- ja ulkoilman välillä, usein noin 50 Pa:ssä. Mittauksessa arvioidaan ilmanvuotojen määrä ja ilmavuotolukema, kuten ACH50 (ilmanvaihtovuotoja, tilavuus vaihtuu tunnissa 50 Pa:n paine-erolla). Menetelmällä voidaan myös paikantaa vuodokohtia ja eritellä eristykseen liittyviä heikoksia.

Toisia sovelluksia ovat kanavavuotojen testaaminen HVAC-järjestelmissä sekä yksittäisten laitteiden ja tilojen vuotojen kartoitus. Kanavavuototesteissä voidaan käyttää paine-eroja ja virtaumanmittauksia sekä paine-kus ervityksiä vuotojen määrän arvioimiseksi. Vaahto- tai saippuakokeet ja termografia voivat auttaa vuodettuvuutta paikantamaan käytännön työvaiheissa.

Käytetyt standardit kattoivat maanosa- ja teollisuusarviot; yleisesti rakennusten ilmavuototesteissä noudatetaan ISO 9972:ta (fan pressurization -menettely), ASTM E779:ä sekä eurooppalaisia EN-standardeja kuten EN 13829, joiden mukaan mittaukset suoritetaan ja tulokset raportoituaan. Rajoitteina ovat ilman lämpötila, ulkoilman sääolosuhteet sekä rakennuksen monisyiset tilamuodot, jotka voivat vaikuttaa mittaustulosten toistettavuuteen.