Ilmastotoimet

Ilmastotoimet ovat toimenpiteitä, joilla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta sekä sopeutumaan sen vaikutuksiin. Ne voivat koskea energiajärjestelmiä, liikennettä, rakentamista, maataloutta ja teollisuutta, ja niitä toteutetaan sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Toiminnan pääjaot ovat torjunta ja sopeutuminen. Torjuntaan kuuluvat toimet, joilla vähennetään päästöjä ja lisätään hiilinieluja, kuten siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin, energiatehokkuuden parantaminen sekä päästöjen vähentäminen teollisuudessa ja energiantuotannossa. Sopeutuminen tarkoittaa sitä, että yhteiskunta kehittää kyvykkyyksiä selvitä ilmastonmuutoksen vaikutuksista, esimerkiksi kestävämmän infrastruktuurin, vesivaraumien hallinnan sekä maatalouden sopeutumisstrategioiden avulla.

Käytännön toimet voivat sisältää lainsäädäntöä, verotusta, päästöoikeuksia, tukiohjelmia sekä julkisia investointeja tutkimukseen ja kehitykseen. Yhteiset ohjelmat ja tavoitteet toteutetaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Esimerkkejä ovat rakennusten energiatehokkuusvaatimukset, uusiutuvan energian tukeminen, liikenteen päästövähennystoimet ja metsien sekä maankäytön kestävään hallintaan liittyvät ratkaisut.

Kansainvälinen ja kansallinen kehys muodostaa ilmastotoimien suunnan. Pariisin ilmastosopimus sekä EU:n ja monien maiden ilmastostrategiat asettavat tavoitteita ja mekanismeja, joiden avulla toimien arviointi ja koordinointi pyritään varmistamaan. Suomessa ilmastotoimet ohjataan hallituksen strategioissa ja ilmastopolitiikan ohjelmissa.

Seuranta ja keskustelu kohdistuvat päästötilastoihin, kustannuksiin ja oikeudenmukaisiin vaikutuksiin. Ilmastotoimet voivat aiheuttaa taloudellisia paineita sekä muuttaa työmarkkinoita, minkä vuoksi tasapaino ja inline- sekä alueelliset vaikutukset ovat keskeisiä pohdinnan aiheita.