Ilmanvaihtuvuudensäilyvyys

Ilmanvaihtuvuudensäilyvyys on käsite, jolla tarkoitetaan, miten hyvin rakennuksen tai ilmanvaihtojärjestelmän ilmankiertoa tai ilmanvaihtokerrointa voidaan ylläpitää suunnitellulla tasolla eri vaikutusten alaisena. Käytännössä kyse on siitä, miten tasainen ja ennustettava ilmanvaihtuvuus säilyy muuttuvien olosuhteiden, kuten occupancyn, ulkoilman lämpötilan, paine-erojen ja järjestelmän käytön, keskellä.

Säilyvyyden arviointi voidaan tehdä sekä kokeellisesti että mallinnuksella. Yleisiä mittaustapoja ovat ajallinen seuranta, jossa ilmanvaihto mitataan esimerkiksi CO2- tai tracer-gas -pitoisuuksien decayn kautta, sekä järjestelmän suorituskyvyn vertaaminen suunniteltuihin arvoihin. Usein tuloksia ilmaistaan toleranssialuein, kuten prosentuaalisin poikkeuksin tavanomaisesta ilmanvaihtokerroinnista tai ACH-arvon (ilmamäärä tilavuusyksikköä kohti). Dynaaminen simulointi ja säätöalgoritmit, kuten demand-controlled ventilation (DCV), voivat havainnollistaa, miten hyvin säilyvyys toteutuu käytännössä.

Säilyvyyden merkitys ulottuu sekä energiatehokkuuteen että sisäilman laatuun. Hyvin säilyvä ilmanvaihto tukee jatkuvaa poistumaa epäpuhtauksista ja kosteudesta sekä varmistaa käyttäjien mukavuuden. Haasteisiin kuuluvat järjestelmän vuotokohdat, paine-erojen vaihtelu, suodatinkuormitus sekä muuttuvat kuormitusolosuhteet, joiden vuoksi ylläpitoa ja toimintaa on seurattava jatkuvasti.