ilmanvaihtokerroinnista

Ilmanvaihtokerroin on rakennustekninen suure, joka kuvaa rakennuksen ilmatiiviyttä. Se ilmaisee, kuinka monta kertaa rakennuksen ilmamassa vaihtuu tunnissa tietyssä paine-erossa. Yleensä ilmanvaihtokerroin ilmoitetaan paine-erossa 50 pascalia (Pa), ja sen yksikkö on tunteja potenssiin miinus yksi (h⁻¹).

Mitä alhaisempi ilmanvaihtokerroin on, sitä tiiviimpi rakennus on. Korkea ilmanvaihtokerroin taas tarkoittaa vuotavaa rakennusta, josta ilma karkaa ulos ja tulee sisään hallitsemattomasti. Rakennuksen ilmatiiveydellä on merkitystä energiatehokkuuden, sisäilman laadun ja rakenteiden kestävyyden kannalta. Tiivis rakennus vähentää lämmityskustannuksia, koska se estää lämpimän ilman karkaamista ja kylmän ilman pääsyä sisään. Hyvä ilmatiiviys on myös edellytys koneelliselle tulo- ja poistoilmanvaihdolle, jolla voidaan hallita sisäilman laatua ja kosteutta tehokkaasti.

Ilmanvaihtokertoimen mittaamiseen käytetään ns. painekoe- eli puhallustestiä. Siinä rakennus alipaineistetaan tai ylipaineistetaan puhaltimella, ja samalla mitataan ilman vuotamista. Tuloksena saatu ilmanvaihtokerroin kertoo, kuinka hyvin rakennus on tiivistetty. Uusilta rakennuksilta vaaditaan tietyt ilmatiiviysrajat rakennusmääräysten mukaisesti. Vanhemmissa rakennuksissa ilmanvaihtokerroin voi olla huomattavasti korkeampi.