Ihmisläheisyys

Ihmisläheisyys on käytännön ja ajattelun suuntaus, jossa huomio kiinnittyy ihmisen arvoon, kokemuksiin ja tarpeisiin. Se merkitsee ihmiskeskeisyyttä, empaattista vuorovaikutusta sekä kunnioitusta yksilön itsemääräämisoikeutta kohtaan. Käsite korostaa, että palvelut ja päätökset perustuvat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja inhimilliseen näkökulmaan.

Käyttöalueita ovat sosiaali- ja terveysala, koulutus, hallinto sekä palvelujen suunnittelu ja johtaminen. Esimerkiksi terveydenhuollossa ihmisläheisyys näkyy potilas- ja asiakaskeskeisessä hoidossa, jossa kuunnellaan, annetaan selkeää tietoa ja tuetaan asiakkaan valintojen tekemistä.

Keskeisiä piirteitä ovat empatia, kuunteleva vuorovaikutus, kunnioittava kielenkäyttö, tiedon saavutettavuus, yksilöllinen tuki ja osallisuus päätöksentekoon. Painopiste on ihmissuhteiden laadulla sekä palvelun inhimillisellä vaikutuksella.

Hyödyt ja vaikutukset: lisääntyneensä tyytyväisyys, luottamus ja sitoutuminen sekä parempi hyvinvointi. Pitkällä aikavälillä se voi parantaa palvelun laatua ja kokemusta sekä tukea kustannusten hallintaa, kun virheet ja paineet vähenivät.

Haasteet: toteuttaminen vaatii aikaa, koulutusta ja resursseja sekä jatkuvaa kulttuurimuutosta. Ilman rakenteellista tukea pelkkä myönteinen vuorovaikutus ei riitä; myös mittaaminen ja laadunvarmistus voivat olla haasteellisia.

Suhteelliset termit: käyttäjä- tai asiakaslähtöisyys sekä eettinen kohteliaisuus korostavat vastaavaa ihmisläheisyyden periaatetta. Suomessa ihmisläheisyyden käsite kuuluu julkisen sektorin kehittämisen tavoitteisiin.