Ihmiskielen

Ihmiskieli on ihmisyhteisöjen käyttämä järjestelmä, jonka avulla ajatukset, tunteet ja tiedot välitetään. Kielillä on sekä puhuttuja että kirjoitettuja muotoja sekä viittomakieliä, ja ne muodostuvat symbolien ja sääntöjen avulla. Ihmiskielen keskeisiä ominaisuuksia ovat symbolinen merkitys, semanttinen viittaus, tuotannollisuus (kyky muodostaa rajoittamattomasti lauseita) sekä kulttuurinen siirtäminen opittuna käytäntönä. Kielet ovat myös kontekstisidonnaisia ja yhteisökohtaisia, ja niiden avulla ilmaistaan identiteettiä sekä sosiaalisia suhteita.

Kielet voidaan luokitella kieliperheisiin, yksittäisiin kieliin ja variaatioihin. Kielitiede tutkii ihmiskieltä useilta osa-alueilta: fonetiikka ja fonologia äänteitä ja niiden järjestystä, morfologia sanojen rakennetta, syntaksi lauseiden rakennetta, semantiikka merkityksiä sekä pragmatiikka käytön kontekstuaalisia aspekteja. Lisäksi tutkimus kattaa kielen kehityksen ja oppimisen sekä kognitiiviset näkökulmat ja yhteiskunnalliset tekijät kuten monikielisyyteen liittyvät ilmiöt.

Viittomakielet ja muut visuaaliset toteutuksen muodot osoittavat, että inhimillinen kielikyky on laaja ja monimuotoinen eikä rajoitu pelkästään ääneen. Kielen tutkimus on monitieteistä, ja sen tavoitteena on kuvata, selittää ja ymmärtää kielten rakennetta sekä niiden käyttöä, kehitystä ja vuorovaikutusta yhteisöissä.