Viittomakielet

Viittomakielet ovat luonnollisia kieliä, joita kuulevat ihmiset käyttävät käsillä, kasvojen ilmeillä ja kehonkielen yhdistelmillä viestiäkseen. Ne ovat täysimittaisia kieliä, joilla on omat syntaktiset ja morfologiset rakenteensa sekä sanastonsa, ja ne eroavat puhutusta kielestä sekä ilmaisutavaltaan. Viittomakielet kehittyvät ja pysyvät elossa kuurojen ja kuulovammaisten yhteisöissä sekä niiden kulttuurisessa identiteetissä.

Maailmassa on lukuisia viittomakieliä, ja ne kuuluvat omiin kieliperheisiinsä. Ne eivät ole universaaleja, vaan eroavat maittain ja yhteisöittäin. Esimerkkeinä mainitaan suomen viittomakieli (SVK) ja amerikkalainen viittomakieli (ASL); nämä kielet ovat itsenäisiä ja niiden sanasto sekä kielioppi voivat poiketa huomattavasti toistensa sekä puhuttujen kielten rakenteista.

Viittomakielet ovat saaneet tunnustusta monissa maissa, ja niiden asema näkyy tulkkauspalveluissa, koulutuksessa ja saavutettavuudessa. Tutkimus viittomakielistä yhdistää kielitieteen, kognitiotieteen ja soveltavat alat. Kehitys jatkuu teknologian, kuten videotulkkausten ja digitaalisten sanastojen, sekä yhteisöjen itseilmaisun tukena.