IPv6osoitteiden

IPv6-osoitteet ovat Internet Protocol version 6:n (IPv6) osoitteita, joita käytetään laitteiden identifiointiin verkoissa. Ne ovat 128-bittisiä ja suunniteltu korvaamaan IPv4:n 32-bittiset osoitteet sekä tarjoamaan käytännössä rajattoman osoiteavaruuden, paremman reititettävyyden ja uusia ominaisuuksia.

Osoitteet esitetään heksadesimaalilohkoina, joita erotetaan kaksoispisteillä. Esimerkki: 2001:0db8:85a3:0000:0000:8a2e:0370:7334. Lyhentäminen on sallittua: usea nollarivikko voidaan korvata ::, ja jokaisessa osoitteessa voi olla vain yksi ::. Osoitteita voidaan tulkita lyhennettyinä muotoina kuten 2001:db8:85a3::8a2e:370:7334.

IPv6-osoitteet jakautuvat useisiin luokkiin: unicast, multicast ja anycast. IPv6 ei tue perinteistä broadcast-osoitetta; sen sijaan käytetään multicast-osoitteita. Globaalit unicast-osoitteet ovat reititettävissä yleisillä reititysalueilla, link-local-osoitteet (fe80::/10) koskee ainoastaan samaa lähiverkkoa, ja Unique Local Addresses (ULA, fc00::/7) on yksityisiä.

Subnetin tyypillinen koko on /64. Osoitteiden jakaminen tapahtuu pääasiassa SLAACin (ilman DHCP) tai DHCPv6:n avulla. SLAAC käyttää Router Advertisement -viestejä osoitteiden luomiseen; DHCPv6 voi tarjota lisäominaisuuksia kuten oletusreitittimen määrityksen ja DNS-tiedot. Privacy Extensions (RFC 4941) voivat satunnaistaa käyttöliittymäkohtaiset osoitteet seurantaa vähentääkseen.

Siirtymä IPv4-verkkoihin IPv6:een on ollut toteutettu pääasiassa dual-stack-ratkaisulla sekä erilaisten tunneli- ja siirtotapojen avulla (esim. 6to4 tai 6in4; Teredo on vanhentunut). NAT-tyyppiset ratkaisut eivät ole yleisiä IPv6-osoitteiden hallinnassa ja ne vältetään suunnittelukohtaisesti.

Turvallisuus: IPsec-tuki on osa IPv6-standardeja, mutta sen käyttöönotto ei ole pakollista. Oikea turvallisuus riippuu järjestelmästä ja hallinnasta.