IPreititysprotokollien
IPreititysprotokollien tarkoituksena on mahdollistaa reitittimien välinen tiedonvaihto ja IP-pakettien reittien automaattinen laskenta. Ne mahdollistavat dynaamisen sopeutumisen verkon tilaan, kuten linkkien tilamuutoksiin, rikkoutuneisiin yhteyksiin ja kuormituksen vaihteluihin, sekä tekevät useamman verkkoalueen yli kulkevista paketeista mahdollisimman tehokkaita.
Protokollat jaotellaan staattisiin ja dynaamisiin. Dynaamiset protokollat jaetaan sisäisiin reititysprotokolliin (IGP) sekä ulkoisiin reititysprotokolliin (EGP). Tunnetuimpia
Eri protokollilla on erilaiset algoritmit: RIP noudattaa etäisyyden (distance-vector) periaatetta; OSPF ja IS-IS käyttävät link-state-lähestymistapaa; BGP
Reititysprotokolla käyttää metriikoita, kuten kustannusta ja hop-countia, sekä hallinnollista etäisyyttä valitakseen parhaan reitin. Redistribuutiolla voidaan jakaa
Turvallisuus on keskeinen haaste: autentikointi, reitityksen suojaus ja RPKI BGP:lle sekä reititaulujen valvonta. IP-reititysprotokollien suunnittelussa huomioidaan