IPPCmerkintää

IPPC-merkintä viittaa ympäristölupaan tai lupaan liittyvään todistukseen, jonka avulla viranomainen varmistaa, että suurten teollisuuslaitosten toiminta ennalta ehkäisee ympäristöhaittoja ja noudattaa parhaita käytäntöjä (BAT, best available techniques). IPPC-direktiivi 96/61/EY loi tämän järjestelmän, jonka tavoitteena on yhdistää ympäristöhaittojen ehkäisy sekä turvallisuusnäkökohdat. Direktiivi on sittemmin osin uudistettu ja korvattu teollisten päästöjen direktiivillä (IED, 2010/75/EU). Käytännössä maissa puhutaan yhä IPPC-merkinnästä, vaikka uudistus onkin tehnyt sen muodollisemmaksi IED-perusteisiin lupiin.

Toiminnanharjoittajan näkökulmasta IPPC-merkintä koskee tiettyjä suuria päästöjä aiheuttavia toimintaryhmiä, kuten voimalaitoksia, kemianteollisuuden laitoksia, jätteen käsittelylaitoksia sekä metallien tai paperin jalostusta harjoittavia tehtaita. Lupaprosessi – joka toteutetaan paikallisessa ympäristönvalvonnassa tai alueellisten viranomaisten toimesta – päättyy lupapäätökseen, jossa määrätään päästörajat, seurantavelvoitteet sekä BAT:n mukaiset toimenpiteet. Lupa on voimassa toistaiseksi ja sitä voidaan muuttaa, jos toiminta muuttuu tai ympäristövaikutukset muuttuvat.

Nykyään IPPC-merkintä esiintyy useimmiten historiallisena tai rinnakkaisena ilmaisuna, ja uudet lupamuutokset pohjautuvat IED-säädäntöön. IPPC-käsite kuitenkin antaa yleiskuvan siitä, että luvassa korostetaan sekä päästöjen ehkäisyä että teknisiä ratkaisuja.