IBORtilanteiden

IBOR-tilanteet viittaavat Interbank Offered Rates (IBOR) -korkojen, kuten LIBORin ja EURIBORin, ympärillä tapahtuviin muutoksiin ja uudistuksiin rahoitusmarkkinoilla. IBOR-korot ovat toimineet monien lainojen ja johdannaisten viitekorkoina, joiden arvoa määrittelevät pankkien raportoimat lyhytaikaiset kustannukset. Viime vuosina on kuitenkin ollut epävarmuutta niiden luotettavuudesta ja reaaliaikaisesta toimivuudesta, mikä on ajanut sääntelyviranomaiset koordinoimaan siirtymistä riskittömiin korkoihin (RFR).

Keskeinen kehitysvaihe on LIBORin ja muiden IBOR-korkojen reformit sekä laaja siirtymä kohti RFR-viitekorkoja. LIBORin manipulaation paljastuminen 2010-luvulla johti kattaviin toimiin luotettavuuden, avoimuuden ja sääntelyn parantamiseksi. Tämä on johtanut sekä uuden, vakaamman viitekehikon kehittämiseen että käytäntöihin, joissa uudet sopimukset rakennetaan RFR-korkojen ympärille. RFR-korkoja ovat esimerkiksi Yhdysvalloissa SOFR, Yhdistyneessä kuningaskunnassa SONIA ja euroalueella €STR. Japanissa on edistetty TONA-ratkaisua sekä muita RFR:n mukaisia käytäntöjä.

Keskeisiä toimenpiteitä on ISDA:n 2020 IBOR Fallbacks Protocol sekä fallbacks-kriteerien ja korjaavien käsitteiden käyttöönotto, joiden avulla vanhojen IBOR-sopimusten korvaaminen tai sopeuttaminen on ollut helpompaa. Tämä on parantanut oikeudellista varmuutta sekä vähentänyt markkinoiden epäjatkuvuuksia.

Nykyään suurin osa uusista sopimuksista viittaa RFR-korkoihin, kun taas vanhojen IBOR-sitoumusten muokkaaminen on edelleen aktiivinen prosessi. IBOR-tilanteet pysyvät rahoitusmarkkinoiden jatkuvana kehityskohteena, jossa seurataan sekä teknisiä että oikeudellisia ratkaisuja.