Hätähallintoon

Hätähallintoon on suomalaisessa julkisessa hallinnossa käytetty termi, joka viittaa niihin toiminta- ja järjestelymuotoihin, jotka astuvat voimaan, kun tilanne uhkaa ihmishenkiä, omaisuutta tai yhteiskunnan keskeisiä palveluja ja normaalit hallinnon menettelyt on syytä korvata kriisi- tai poikkeusolojen johtamisella. Se kuvaa sekä kriisinhallintaan siirtymistä että tämän tilan aikana vallitsivia rakenteita ja prosesseja.

Hätähallintoon liittyy sekä suunnittelu- että toimeenpanotoimia: keskushallinnon, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä pelastuslaitosten, poliisin ja muiden turvallisuus- ja puolustusviranomaisten välistä koordinaatiota, toimivien tiedonvälitys- ja tilannekuvamenettelyjä sekä tarvittavien voimavarojen mobilisointia. Keskeistä on kriisitilanteiden hoitaminen siten, että väestön turvallisuus, olennaisten palvelujen toimivuus ja kriittisen infrastruktuurin turvaaminen turvataan.

Lainsäädännöllinen kehys ja toiminnan vapaaehtoinen suuntaus ohjaavat hätähallintoon siirtymistä. Suomessa hätähallintoon liittyy valmius- ja poikkeusoloihin varautuminen sekä niihin liittyvät menettelyt, joiden puitteissa viranomaiset voivat tilapäisesti muuttaa normaalin hallinnon käytäntöjä ja kohdentaa resursseja kiireellisimmän tarpeen mukaan. Kriisinhallinta perustuu yleiseen varautumiseen, jatkuvuussuunnitteluun ja jatkuvaan toiminnan sopeuttamiseen muuttuviin olosuhteisiin.

Käytännössä hätähallintoon toteutuu suunnitelmien mukaisena harjoitteluna ja tilanteisiin reagoivana toimintana, jossa pyritään nopeaan päätöksentekoon, selkeään johtamiseen ja yhteistyön sujuvuuteen sekä kriisin jälkeen siirtymään kohti toipumista ja palautusvaiheita.