Hyytymisindeksi

Hyytymisindeksi on kliininen mittari, jolla kuvataan veren hyytymisjärjestelmän yleistä tilaa yhdellä pistemäärällä. Eri laboratorioissa käytetään erilaisia versioita, jotka voivat pohjautua viskoelastisen koagulaatiometrian tuloksiin (TEG/ROTEM) tai yhdistettyyn valikoimaan koagulaatiotestejä. Tavoitteena on tiivistää monimutkainen hemostaasin tila yhteen arvoon, joka on käyttökelpoinen nopeasti muuttuvissa potilastilanteissa, kuten leikkauksissa, traumassa tai maksasairauksissa.

Koostumus ja laskenta: Hyytymisindeksi muodostuu useista hyytymiseen liittyvistä tekijöistä. Perinteiset koagulaatiotestit kuten PT/INR, APTT ja fibrinogeeni sekä viskoelastiset mittaukset (esim. clotting time, clot formation time, alfa-kulma, maksimaalinen hyytyvyys) voivat olla osa indeksiä. Koska yleisesti vakiintunutta kaavaa ei ole, indeksi normalisoidaan ja tulkitaan käytetyn menetelmän viitearvojen mukaan. Joissain järjestelmissä kyseessä on viskoelastisten tulosten suhteellinen pistemäärä.

Tulkinta ja käyttökohteet: Normaali alue riippuu menetelmästä, ja suurempi arvo viittaa yleensä hyperkoagulaatioon sekä pienempi arvo hypokoagulaatioon. Hyytymisindeksiä käytetään potilaiden riskinarvioinnissa ja hoitosuunnittelussa erityisesti suurten kirurgisten toimenpiteiden, vakavan traumaattisen verenmenetyksen, maksasairauksien tai raskauden aikana. Indeksi toimii täydentävänä työkaluna yksittäisille koagulaatiotesteille.

Rajoitukset: Indeksin standardointi vaihtelee laboratoriosta toiseen, ja tulkintaan vaikuttavat potilaan tila sekä lääkehoito. Siksi hyytymisindeksin tulkinta tulisi aina yhdistää kliiniseen arvioon ja muihin laboratoriotutkimuksiin.