Hypervisorpohjaiset

Hypervisorpohjainen virtualisointi on tekniikka, jossa fyysinen laitteisto jaetaan useisiin erillisiin virtuaalikoneisiin hypervisorin avulla. Hypervisor toimii hallinnoijana: se muodostaa ja ylläpitää virtuaalikoneiden käyttöjärjestelmiä sekä eristää ne toisistaan, jolloin jokaisella VM:llä on omat resurssinsa ja käyttöjärjestelmänsä.

Hypervisorityypit

Type 1 eli bare-metal -hypervisor sijoittuu suoraan laitteistolle ja tarjoaa korkean suorituskyvyn sekä turvallisuuden. Esimerkkejä ovat VMware ESXi, Microsoft Hyper‑V ja Xen. Type 2 eli hosted -hypervisor toimii olemassa olevan käyttöjärjestelmän päällä; se on yleisempi kehitysohjelmisto-ympäristöissä, esimerkiksi VMware Workstation ja Oracle VirtualBox.

Hypervisorin tehtäviin kuuluu resurssien eristäminen (CPU, muisti, tallennus, verkko), dynaaminen allokointi sekä hallinta, kuten live-migraatio ja virtuaalisten koneiden liikkuvuus. Se mahdollistaa useiden käyttöjärjestelmien ajamisen rinnatellen saman fyysisen koneen päällä sekä helpottaa testausta, kehitystä sekä palvelinresurssien skaalausta.

Käyttökohteet

Hypervisorpohjaista virtualisointia käytetään data-keskuksissa, pilvipalveluissa sekä kehitys- ja testauslaboratorioissa. Se mahdollistaa joustavan resurssien hallinnan, eristetyt ympäristöt sekä nopean käyttöönoton ilman suuria määriä fyysisiä koneita.

Hyödyt ja haasteet

Hyötyinä ovat parempi resurssien hyödyntäminen, eristys ja liikkuvuus sekä nopea palvelujen käyttöönotto. Haasteina voivat olla järjestelmän monimutkaisuus, lisenssikustannukset sekä mahdolliset suorituskyky- ja turvallisuusriskit, erityisesti konfiguraatio- ja hallintapuun laajentuessa. Nykyään hypervisoripohjainen virtualisointi yhdistyy usein konttiteknologioihin ja pilviteknologioihin, tarjoten kerroksellisen infrastruktuurin hallintaa.