Hydrografiikan

Hydrografiikan on vesistöjen mittaamista ja kuvaamista tukeva tieteenala, jonka päätavoitteena on tuottaa luotettavat syvyys- ja topografiatiedot sekä ymmärrys vesistöjen fysikaalisista prosesseista. Se kattaa sekä merialueet että makean veden ympäristöt ja keskittyy merenpohjan topografian, syvyyksien sekä veden tilan kuvaamiseen.

Hydrografiikan keskeisiä tehtäviä ovat syvyyskartoitus (bathymetria), meren- ja vesistöjen pohjan rakenteen sekä sedimentin kartoitus, sekä veden virtauksien, vuoroveden ja aaltojen sekä vedenlaadun mittaaminen ja seuranta. Näillä tiedoilla tukitaan turvallisen navigoinnin, suunnittelun ja ympäristövalvonnan päätöksentekoa.

Menetelmät yhdistävät erilaisia mittauslaitteita ja prosesseja. Yksivuotoiset ja monisäteiset kaikuluotaimet mittaavat syvyyksiä, sivukuvauksella (side-scan sonar) voidaan kartoittaa merenpohjan laajuuksia rakenteita, ja sub-bottom profiler -teknologialla saadaan kerroksia maanalaista rakennetta. Välineistöä täydentävät LiDAR-bathymetriat ja satelliittihavainnot. Data käsitellään ja yhdistetään digitaalisiin kartoitus- ja mallintamismenetelmiin.

Tuloksena syntyvät merikartat ja syvyystiedot sekä tilastolliset mallit merenpinnan vaihteluista, virtauksista, sedimentistä ja vedenlaadusta. Näitä käytetään navigaatiossa, meriteollisuudessa, rannikko- ja valtion suunnittelussa sekä ympäristövalvonnassa.

Kansainvälisesti hydrografiikan koordinaatiorakenteet ja standardit määrittelee International Hydrographic Organization (IHO). Keskeisiä standardeja ovat S-57 ja S-100 -datan rakenne sekä elektroniset navigointikartat (ENC). Kansalliset tai alueelliset hydrografiset virastot vastaavat mittauksista, karttojen laatimisesta ja datan ylläpidosta.

Hydrografiikan kriittisiä sovelluksia ovat turvallinen meriliikenne, satama- ja offshore-tuotanto sekä rannikkoalueiden riskien hallinta ja ympäristövalvonta. Ilmastonmuutoksen myötä asiakkaiden ja yhteiskuntien tarve ajantasaiselle hydrografiikkatiedolle kasvaa.