Hydrografiassa

Hydrografia on vesistöjen kartoittamisen ja niiden ominaisuuksien mittaamisen tiede sekä ammatillinen ala. Sen tavoitteena on tuottaa luotettavaa tietoa merialueista, sisävesistä ja niiden ranta-alueista sekä vesistöjen dynamiikasta, jotta niitä voidaan käyttää navigoinnin, merenkulun turvallisuuden ja rannikkotoiminnan tukemiseen.

Merkittävimmät tehtävät ovat syvyysmittaukset, pohjan topografian kartoitus sekä vesistöjen geometrian määrittäminen, sekä vuorovesi- ja virtatietojen sekä vedenlaadun mittaukset. Työssä käytetään sekä perinteisiä että moderneja menetelmiä: yksikanavainen ja monikanavainen äänitutkimus (fathometri, multibeam), sivukaistason skannaus (side-scan sonar), batymetrinen Lidar sekä satelliittialtimetri, GNSS-pohjaiset mittaukset sekä vedenlaatuun ja sedimenttiin liittyvät mittaukset (CTD, ADCP).

Tulokset muodostavat karttoja ja tiedostoja, kuten syvyyskarttoja ja elektronisia navigointikarttoja (ENC), sekä muita vesistöjen geospatiaalisen tiedon tuotoksia, kuten virtauksia ja vedenkorkeustietoja sekä rannikkoalueiden muotokuvia. Kansainväliset standardit, erityisesti Kansainvälisen hydrografian järjestön IHO:n suositukset, ohjaavat tiedon laatua ja yhteentoimivuutta (esim. S-57 ja S-100).

Hydrografia palvelee turvallista navigointia, satamien ja offshore-hankkeiden suunnittelua, vesivarojen hallintaa sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten seurantaa rannikoilla.

Historia on dynaaminen osa alaansa: hydrografia kehittyi 1800–1900-luvuilla ja nykyaikaiset monikanavaiset sekä satelliittiteknologiat ovat laajentaneet kartoitusten kattavuutta 2000-luvulla.

---