sisävesistä

Sisävesillä tarkoitetaan makean veden vesistöjä, jotka sijaitsevat maan sisäpuolella eikä merta kuuluviin. Niihin kuuluvat suuret järvet ja niiden uomat, lukuisat pienet järvet, joet ja purot sekä tekoaltaat ja kosteikot. Suomessa sisävesistöt muodostavat suurimman osan vesivarannosta ja niillä on keskeinen merkitys sekä luonnon monimuotoisuudelle että ihmistoiminnalle, kuten juomaveden tuotannolle, energiantuotannolle, kalastukselle ja virkistykselle.

Vesi liikkuu vesistöissä kiertoliikkeen mukaan: sade- ja sulamisvedet sekä pohjaveden supistetut osuudet täyttävät vesistöt, joiden jääpeite talvisin suojaa ja säätelee lämpötilaa. Lisäksi vesistöjen laatu määräytyy sekä luonnollisista että ihmistoiminnan aiheuttamista tekijöistä, kuten ravinnevalumista ja kiertovirtauksista. Veden tilaa seurataan ja valvotaan laajasti, ja sisävesien tavoitteena on hyvän ekologisen sekä kemiallisen tilan saavuttaminen EU:n vesienhoito-direktiivin puitteissa. Suomessa vastuu vesienhoidosta on valtion viranomaisilla, kunnilla sekä alueellisilla toimijoilla.

Sisävesien käyttö ja merkitys: juomaveden lähteenä, vesivoimassa, kalastuksessa ja virkistystoiminnassa sekä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Tuhansien järvien ja jokien verkosto mahdollistaa monipuolisen elinympäristön sekä tarjoaa elintärkeän ekosysteemipalvelun. Haasteina ovat rehevöityminen, happamoituminen, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä maatalouden ja metsätalouden kuormitus, joiden hillitsemiseksi toteutetaan tarkkailua, kuormituksen vähentämistä ja ennallistamistoimenpiteitä maan ja vedenhoidon saralla.