satelliittiteknologiat

Satelliittiteknologiat ovat tekniikoita ja prosesseja, joiden avulla suunnitellaan, valmistetaan, lau­kataan ja ylläpidetään avaruuteen sijoitettuja satelliitteja sekä hallinnoidaan niiden välisiä ja maapohjaisia palveluita. Ne kattavat sekä rakenteelliset osat että toiminnalliset järjestelmät, kuten viestintä-, navigointi-, tutkimus- ja maanmittaussatelliittien tekniset ratkaisut.

Satelliitti koostuu useista keskeisistä osista: rungosta ja tukijärjestelmistä, propulsio- ja asennonhallintajärjestelmästä (ADCS), energiasta (aurinkopaneelit ja akut), tietojenkäsittelylaitteista sekä hyötykuormasta eli payloadista, johon vaikuttavat instrumentit ja anturit. Viestintäyhteydet hoidetaan usein RF-tekniikalla; yhä suurempi kiinnostus kohdistuu myös optisiin yhteyksiin sekä satelliittien väliin tapahtuvaan linkitykseen (inter-satellite links).

Orbitit ja konstellaatio vaikuttavat käyttötarkoituksiin. LEO-satelliitit kiertävät lähellä Maata ja soveltuvat usein kuvantamiseen, tiedonkeruuseen sekä matalalatauksisiin viestintäpalveluihin. GEO-satelliitit sijaitsevat geostationaarisella kiertoradalla ja palvelevat laajoja telekommunikaatio- ja datalähetinpalveluita. MEO- ja HEO-satelliitit täyttävät erityistarpeita, kuten tarkkaa navigointia tai kattavien kartoituspalveluiden tarjontaa.

Käyttökohteita ovat telekommunikaatio ja tiedonvälitys, maanmittaus ja ilmasto-/säädata, navigointi sekä tieteelliset kokeet. Trendejä ovat mikrosatelliittien (esim. CubeSat) lisääntyminen, pienempien ja älykkäiden hyötykuormien kehittyminen, ohjelmistopohjainen viestintä sekä uudenlainen orbitalinen infrastruktuuri ja säädösten noudattaminen.

Haasteisiin kuuluvat avaruusjäte ja sen hallinta, radioregulaatio (ITU ja kansainväliset viranomaiset), laukaisukustannukset sekä satelliittien elinkaaren hallinta ja kierrätys.