Huovutuksen

Huovutus on tekstiilialan tekniikka, jossa kuituja ei kudota vaan huovutetaan yhteen siten, että ne muodostavat tiiviin, kudotun kaltaisen kankaan eli huovan. Yleisimmin käytetään villaa, mutta myös muita kuituja voidaan huovuttaa. Huovutus jaetaan pääasiassa kahteen menetelmään: märkähuovutukseen ja neulahuovutukseen.

Märkähuovutus perustuu villan ominaisuuksiin: veden, lämpötilan, saippuan sekä mekaanisen käsittelyn avulla kuidut saavat toisiinsa tarttumaan. Kerroksittain asetellut kuidut kostutetaan, vaikkapa saippualla, ja niitä käsitellään sekä pyörittämällä että rullaamalla, jolloin kuidujen pintojen mikrokarvat tai kutikulat tarttuvat toisiinsa. Prosessi etenee, kunnes kuitujen tarttuminen on riittävän tiivistä ja huopa on muodoltaan ja paksuudeltaan haluttu. Märkähuovutuksessa lopullinen tiivistys voidaan saavuttaa myös ns. fulling- eli nukkatiivinen vaihe.

Neulahuovutus käyttää erityisiä neuloja, joissa on syrjäisiä nakertavia kärkien reikiä. Neulotessa kuituja tökitään toisiinsa siten, että ne muodostavat kolmiulotteisen rakenneosan. Tämä menetelmä mahdollistaa yksilöllisten muotojen ja kohteiden, kuten korujen, hahmojen, päähineiden ja Paulina-tyylisten veistoksellisten teosten luomisen.

Käyttökohteita ovat kypärä- ja hattukokoonpanot, laukut ja asusteet, korut sekä koriste- ja taidetöiden materiaalit. Huovutusta voidaan käytännön tarkoituksiin soveltaa sekä käsityönä että pienimuotoisena teollisena prosessina. Huovutuslajit vaihtelevat maalais- ja kulttuurihistoriallisessa kontekstissa, mutta niiden perusperiaate pysyy: kuidut sidotaan yhteen tiivistyneiden rakenteiden muodostamiseksi. Huovutettujen tuotteiden hoito-ohjeet suosittelevat käsinpesua kylmässä tai viileässä vedessä ja muotoilua kosteana; rumpukuivausta ei suositella.