Huoltojätteet

Huoltojätteet ovat jätettä, joka syntyy huolto- ja ylläpitotoimissa sekä palvelu- ja tuotantokohteissa, kun korjataan, huolletaan tai siivotaan laitteita, toimitiloja tai ajoneuvoja. Niihin voi sisältyä muun muassa korjaus- ja ylläpitopakkauksia, käytettyjä suodattimia, öljyjä ja jäähdytysöljyjä, liuottimia, maaleja sekä likaantuneita liinoja ja siivousaineita. Huoltojätteet voivat olla sekä vaarallisia että vähemmän haitallisia jätteenjakeita, riippuen sisältöistä ja käytetyistä aineista.

Luokittelu ja esimerkit. Vähemmän haitalliset huoltojätteet voivat koostua esimerkiksi paperista, pahvista, muovista, metallista ja purkamiseen liittyvästä jätteestä. Vaaralliset huoltojätteet sisältävät usein öljyjä, liuottimia, maaleja, painimiaineita, akkuja, paristoja ja kemikaaleja, sekä likaantuneita työkaluja ja siivousmateriaaleja. Myös jätteet, kuten asbestia sisältävät rakennus- ja korjausjätteet, vaativat erityishoitoa. Siksi huoltojätteet on useimmiten kerättävä erikseen ja toimitettava asianmukaiseen vastaanottoon tai kierrätykseen.

Eri toimintojen hallinta. Huoltojätteet on hyvä sortaa jo syntypaikalla: erillinen astia tai pakkausrajoitus sekä tiedot sisällöstä helpottavat käsittelyä. Usein vaarallinen ja ei-vaarallinen jäte toimitetaan erikseen kunnallisille vaarallisen jätteen keräyspisteille, teollisuus- ja lajittelukeskuksiin sekä valtuutettuihin vastaanottopaikkoihin. Kierrätys ja uusiokäyttö ovat ensisijaisia vaihtoehtoja, ja jätteen määrän vähentäminen sekä korjaus- ja uudelleenkäyttö ovat suositeltuja.

Lainsäädäntö ja vastuut. Huoltojätteet kuuluvat jätelainsäädännön piiriin, ja niiden käsittelyä säätelevät kansallinen lainsäädäntö sekä kunnan ympäristö- ja jätetarpeet. Vaarallisen jätteen kuljettamiseen ja vastaanottoon liittyy valtuutetut kuljetusasiakirjat sekä hyväksytyt vastaanottopaikat. Tuottajavastuu ja kiertotalouden periaatteet ohjaavat esimerkiksi jätteiden keräystä, kierrätystä ja energiajakeita.

Tavoitteena on ehkäistä jätteen syntyä, edistää korjaamista ja hyödytöntä rummuttamista vähentää sekä varmistaa asianmukainen, ympäristön kannalta turvallinen käsittely.