Hoivaympäristöjen

Hoivaympäristöjen käsite kuvaa tilojen, välineiden ja toimintatapojen kokonaisuutta, jossa annetaan hoivaa, tukea ja arjen apua niille, joiden päivittäiset toimintaedellytykset ja hyvinvointi tarvitsevat kohdentettua huomiota. Tämä kattaus ulottuu sekä rakennettuihin ympäristöihin, kuten hoivakoteihin ja palvelutaloihin, että kotihoidossa käytettäviin asuin- ja palveluympäristöihin.

Tavoitteena on tukea turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia sekä säilyttää toiminnallista itsenäisyyttä, osallisuutta ja ihmisarvoa hoitosuhteissa. Hoivaympäristöt korostavat yksilöllistä huomioimista, selkeää vuorovaikutusta sekä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön harmonista yhteistoimintaa. Tila- ja palveluiden suunnittelussa korostuvat esteettömyys, käytännöllisyys, äänimaailman hallinta sekä mahdollisuus yksityisyyteen ja rauhoittumiseen.

Tyypillisesti hoivaympäristöt voidaan jakaa institutionaalisiin ympäristöihin, kuten hoivakoteihin ja palvelutaloihin, sekä kotiin tuotaviin palvelu- ja tukimuotoihin. Näiden rinnalla on tiloja ja palveluita, joissa painotetaan yhteisöllisyyttä, kuntoutusta sekä sosiaalista osallistumista, kuten päivä- ja virikesetelöitä tai kotihoidon tukipisteitä.

Suunnittelussa ja toiminnassa otetaan usein huomioon periaatteet kuten asiakaslähtöisyys, monihyötyisyys, turvallisuus sekä henkilöstön toimintakyvyn tukeminen. Haasteina ovat muun muassa resursointi, osaamisen jakaminen sekä tasapainon löytäminen turvallisuuden ja autonomia-ratkaisujen välillä. Hoivaympäristöjen kehittäminen pyrkii jatkuvaan parantamiseen, jotta elämänlaatu paranee arjessa tapahtuvan hoivan ja tuen kautta.