Hinnakontroll

Hinnakontroll (hinnankontrolli) on julkisen vallan toimenpide, jolla asetetaan tai rajoitetaan tavaroiden ja palveluiden hintatasoa. Tavoitteena ovat kuluttajien ostovoiman turvaaminen, hintojen voimakkaiden vaihtelujen hillitseminen sekä markkinoiden väärinkäytösten estäminen erityisesti välttämättömien hyödykkeiden osalta.

Toimenpiteisiin kuuluvat hintakatot (enimmäishinnat) ja hintalattiat (minimihinnat) sekä hinnan jäähdyttämis- tai hallintatoimet, sekä tukien ja korvausten järjestelmät. Lisäksi pyritään parantamaan hintatietoa ja läpinäkyvyyttä sekä valvomaan markkinoiden kilpailua erityisesti monopoli- tai oligopoliasemissa.

Tyypillisiä kohteita ovat energia ja vesihuolto, asumisen kustannukset (vuokrat), terveydenhuolto ja lääkkeet sekä peruselintarvikkeet. Hinnankontrolli voi olla sekä keskitettyä että sektoreittain kohdistettua.

Taloudellisesti hinnankontrollit voivat parantaa lyhyen aikavälin kuluttajien asemaa, mutta niillä on usein kustannuksia: tarjonnan pullonkauloja, vääristymiä, alentuneita investointeja sekä mustan tai harmaan markkinan riskiä.

Lainsäädäntö ja valvonta vaihtelevat maittain. Usein sääntely ja oikeudet kuuluvat valtiolle sekä kilpa- ja energiamarkkinaviranomaisille, ja EU-alueella hinnankontrolleja sovelletaan EU:n kilpailulainsäädäntöön sekä kansalliseen lainsäädäntöön.

Yleisesti hinnankontrollit nähdään tilapäisinä välineinä kriisitilanteissa, ja niiden pitkäaikainen käyttö voi heikentää tuottavuutta sekä investointeja, joten ne pyritään poistamaan kun tilanne helpottuu.

---