Hiilidioksidikeräinten

Hiilidioksidikeräimet, tunnetaan myös nimellä hiilidioksidinkeräysjärjestelmät, ovat teknologioita, jotka on suunniteltu vangitsemaan hiilidioksidia (CO2) ilmakehästä tai suoraan suurista päästölähteistä, kuten teollisuuslaitoksista. Nämä järjestelmät ovat olennainen osa laajempaa strategista pyrkimystä hillitä ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasupitoisuuksia.

Keräysmenetelmiä on useita, ja ne voidaan karkeasti jakaa kahteen pääryhmään: suoraan ilmasta keräys (Direct Air Capture, DAC) ja teollisuuden päästöjen keräys. DAC-teknologiat poistavat CO2:ta suoraan ympäröivästä ilmasta käyttäen kemiallisia aineita tai fysikaalisia prosesseja. Teollisuuden päästöjen keräys keskittyy sen sijaan vangitsemaan CO2:ta sieltä, missä sitä syntyy suuria määriä, ennen kuin se pääsee ilmakehään.

Kun CO2 on kerätty, se voidaan joko hyödyntää tai varastoida pysyvästi. CO2:n hyödyntämistä kutsutaan usein hiilidioksidin hyödyntämiseksi (Carbon Capture and Utilization, CCU), ja se voi sisältää sen käyttöä esimerkiksi rakennusmateriaaleissa, polttoaineiden valmistuksessa tai kemianteollisuudessa. Hiilidioksidin varastointia (Carbon Capture and Storage, CCS) käytetään, kun CO2 paineistetaan ja pumpataan maan alle geologisiin muodostumiin, kuten tyhjiin kaasukenttiin tai suolavesiakvifeereihin.

Hiilidioksidikeräinten kehitys on vielä suhteellisen varhaisessa vaiheessa, ja monet teknologiat ovat edelleen kokeellisessa tai pilottivaiheessa. Niiden skaalautuvuus, tehokkuus ja kustannukset ovat keskeisiä tekijöitä, jotka määrittävät niiden tulevan roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa.