Hermoärsytys

Hermoärsytys on tila, jossa perifeerisen hermon toiminta ärtyy tai häiriintyy. Tämän seurauksena voi esiintyä kipua, tunnon muutoksia sekä mahdollisesti lihasvoiman heikkenemistä. Hermoärsytyksen taustalla on useita mekanismeja: mekaaninen paine, tulehdukselliset prosessit, kemialliset ärsykkeet sekä aineenvaihdunnan häiriöt.

Mekaaninen paine voi johtua hermon puristuksesta ympäröivillä rakenteilla, kuten nivelten muutoksista, välilevyn pullistumasta tai toistuvista tai pitkäkestoisista asennoista. Tulehdukselliset tai verisuonimuutoksiin liittyvät syyt voivat ärsyttää hermoa. Aineenvaihdunnalliset häiriöt, kuten diabetes, voivat altistaa hermoärsytykselle, ja jotkin hermoston sairaudet voivat lisätä herkkyyttä.

Oireisiin kuuluu paikallinen kipu, polttava tai jomottava tunne, kihelmöinti tai pistely sekä mahdollinen tunnon tai lihasvoiman heikkeneminen kyseisen hermon alueella. Oireet voivat ilmetä nopeasti tai kehittyä vähitellen.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan ja neurologiseen tutkimukseen. Tarvittaessa käytetään hermojohtokykyä mittaavia tutkimuksia (EMG/NCS) sekä kuvantamistutkimuksia (MRI, ultraääni) syyn selvittämiseksi. Taustalla olevien sairauksien tutkiminen on usein osa arviointia.

Hoito suuntautuu ensin taustalla olevan syyn hoitoon sekä oireiden lievittämiseen. Lievät tapaukset voivat parantua levon, liikunnan ja fysioterapian sekä tulehduskipulääkkeiden avulla. Kipua voi vaatia myös muita kipulääkkeitä tai paikallisia kortikosteroidi-injektioita. Vakavissa tai puristuskohtaisissa tapauksissa voidaan tarvita kirurginen hoito paineen poistamiseksi. Ennuste riippuu syystä ja hoitoon reagoimisesta; monissa tapauksissa hermoärsytys helpottuu hyvällä hoitokontrollilla, mutta joissain tilanteissa oireet voivat jäädä pitkäaikaisiksi.