Hermovaurioissa

Hermovaurioissa tarkoittaa termiä, jolla kuvataan hermon vaurioita. Se kattaa sekä ääreishermoston että toisinaan keskushermoston rakenteisiin kohdistuvat vauriot. Hermovaurioiden oireet riippuvat vaurion paikasta ja vakavuudesta. Yleisimmät oireet ovat tunnon ja motorisen toiminnan heikkeneminen tai menettäminen, pistokset tai puutuminen sekä kipu. Vauriot jaetaan akuutteihin ja kroonisiin tilanteisiin, ja oikea hoito vaatii usein erikoislääkärin arviota.

Luokittelussa käytetään usein Seddonin kolmiportaista luokitusta sekä Sunderlandin viisiportaista tarkennusta: neuropraxia (johtumisen väliaikainen häiriö ilman aksonivauriota), axonotmesis (aksonivaurio, mutta tukikudokset säilyvät) sekä neurotmesis (neron täydellinen katkeaminen). Tämä jaottelu auttaa ennustamaan paranemisen mahdollisuuksia ja suunnittelemaan hoitoa.

Yleisimmät syyt ovat traumaperäiset vammat (törmäykset, puristukset, leikkausvammat) sekä paineistukset ja puristukset, kuten carpal tunnel -syndrooma. Myös krooniset tilat, kuten diabetes ja alkoholismin aiheuttama neuropatia, sekä infektiot voivat vaurioittaa hermoja. Hermovauriot voivat kohdistua useisiin eri hermorakenteisiin, ja oireet riippuvat paikasta.

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä hermojohdokokeisiin (NCS/EMG). Kuvantaminen (MRI, ultrasonografia) auttaa vaurion paikantamisessa ja hoitosuunnittelussa. Hoito riippuu vaurion luonteesta: lievissä tapauksissa konservatiivinen hoito, kipulääkitys ja kuntoutus voivat riittää; vakavammissa tapauksissa voidaan tarvita kirurgista hoitoa (esimerkiksi hermon uudelleenjohdotus, kiinnitysten vapautus tai hermon siirto). Rehabilitaatio ja oikea tukitoimi ovat usein keskeisiä paranemisessa.

Ennuste vaihtelee suuresti vaurion vakavuuden ja hoidon ajoituksen mukaan. Lievät vauriot voivat parantua muutamassa viikossa tai kuudessa kuukaudessa, kun taas vakavammat tapaukset voivat jäädä osittain pysyviksi vaurioiksi.